Takaisin kotiin

Aamupalan ja pakkaamisen jälkeen keskiviikko käynnistyi ajorupeamalla Riian ohi kohti pohjoista. Tai niin oli tarkoitus, sillä yksi etukäteen mietitty välietappi sijaitsi Daugava-joen pohjoispuolella. Melkoisesti kunnoltaan vaihtelevan pikataipaleen jälkeen jouduimme toteamaan, että silta yli Daugavan on suljettu remontin vuoksi, ja lähin mahdollinen vaihtoehto sijaitsee Riian ohitustien patosillalla. Tappio täytyi tunnustaa, joten jatkoimme sen kautta matkaa kohti pohjoista.

Jotta emme ajaisi tolkuttoman pitkiä pätkiä yhtä soittoa, niin kurvasimme Riian pohjoispuolella päivittäistavaraliike Rimin pihaan huoltotauolle. A1-tiellä pysähdyimme levähdyspaikalle hetkeksi tassuttelemaan rantahiekalla.

Tästä jatkettiin taas pätkä Iklan raja-asemalle Latvian ja Viron rajalle. Tämä onkin uusi suomalaisten suursuosiossa oleva pysähdyspaikka, sillä siitä saa %-tuotteet hieman Viron korkeampaa alkoholiverokantaa halvemmalla. Me ostettiin ihan vähän, takakontillisen verran vain 😃

 Rankan shoppaamisen verottamina päätimme palata parisen kilometriä takaisin Latvian puolelle, tien ohessa näkyneeseen ravintolaan lounastamaan. Siinä sitten vierähtikin hyvä tovi pienen ahven-alkupalan ja pääruokien parissa. Kello olikin sitten jo yli 15 iltapäivällä, kun lähdimme tosissaan taittamaan matkaa kohti Tallinnaa. Se ajettiinkin sitten yhtä soittoa aina Tallinnan keskustan sivuuttaen Lasnamäen ostoskeskuksille saakka. Ülemiste- keskuksessa lähinnä pidettiin "huoltotauko", kun taas Maximarketissa kierrettiin pidempään etsien mm. pieniä aamupalatarpeita kotiin Torstai aamuksi.

Aamulla tankkasin kuivanpuoleiseksi käyneen tankin Latviassa Neste Pro -dieselillä, koska pallosalama on sen arvoinen. Hintaa premium-laadulla oli 1,069€/litra. Illalla Tallinnassa vielä täydensin päivän mittaa tulleen pienen vajauksen normaalilaadulla, hintaa oli Tallinnan Nesteellä 1,039.

Kaikki loppuu aikanaan. Tuli aika valua satamaan. Satamassa lähtöselvityksen alkamista odotellessamme tutkimme vielä sataman automatkustajashopin valikoimat ja vielä vähän mahtui viiniä mukaan.

Laivasta tulikin valtava määrä rekkoja ulos, niinpä Starin lähtö Helsinkiin myöhästyi kymmenisen minuuttia. Kohta olemme jälleen kotona!

 

Rantalomatuokio

Edellisenä iltana uni tuli niin herkästi, että oltiinkin sitten aamulla jo hyvissä ajoin hereillä, tosin kaikenlaista pientä kolotusta matkalaisilla ilmeni. Aamupalalla pientä ongelmaa tuottivat pannukakut, joita oli useammalla erilaisella sisälmyksellä - siis ne olivat ylläripannareita. Kun tiskillä oli vielä majoneesi ja vaniljakastike niin, että suurella todennäköisyydellä valitsit väärin, niin aamiasylläristä sai jännittävämpää.

Lähdimme päiväajelulle, ensin suuntana pieni Tukumsin kaupunki joitain kymmeniä kilometrejä Riikasta länteen. Yllättäen piitkä pätkä seututietä, jonka piti olla päällystetty, olikin sorapinnalla. Onneksi se oli suhteellisen tasainen. Soran päätyttyä ajettiin pitkät pätkät erityisesti Latviassa tutuksi tullutta täyteenpaikattua tietä joka täristää... Siis täristää todella! Matkan varrella katselimme jälleen lukuisia haikaroita päiväpuuhissaan etsimässä herkullista sammakkoateriaa pelloilta tolppien nenässä odottaville pesueilleen.

Ensimmäiseksi kohteeksi olin valinnut Jurmalan lentokentän, jonka tuntumassa tietojen mukaan on pieni ilmailumuseo. Aikamme sitä etsittyämme löysimme paikan, mutta koska kyseessä on privaattikokoelma, niin sinne tarvittaisiin etukäteislupa. Niinpä tyydyin pariin räpsyyn siitä, mitä aidan takaa oli nähtävissä.

Tästä jatkoimme Tukumsin kaupunki sivuuttaen, luonnonsuojelualueen metsää halkovaa tietä pitkin Riianlahden rannalle, Jurmalasta hyvän matkaa länteen. Kun ensimmäinen varteenotettava levähdyspaikka tuli vastaan, niin auto parkkiin ja rantakamat kainaloon.

Sää oli pääosin aurinkoinen, mutta myös tuulinen. Rannalla ei kovinkaan suurissa määrin näkynyt muita, mutta voi vain kuvitella minkälainen tungos siellä on kun oikein lämmin sää saapuu.

Aikamme rannalla loikoiltuamme jatkoimme pienen matkaa Lapmezciemsin kylään, jossa on pieniä hotelleja ja villoja siellä täällä. Huomasimme tien ohessa pienen ruokaa mainostavan baarin, johon karautimme lounaalle. Kyltillä mainostettu lounastarjous oli tietysti jo loppu, mutta saimme possunkyljyksen ja mausteisen keiton alta 12€.

Jatkoimme tutustumiskierrosta ajelemalla läpi Jurmalan alueen, joka on todella laaja. Jatkoimme kuitenkin saman tein venäjän kilvissä olleita järkyttävän isoja katumaastureita seuraten pois Jurmalan ranta-alueelta. Bongasimme matkalla erään lähiön nurkilta yhden muistomerkiksi asetetun Ilyushin IL-28:n punatähtineen. Seuraava pysähdys otettiin Riian lentokentällä, jonka vieressä sijaitsevassa ilmailumuseossa kävin pikaisesti läpikäymässä, että onko mikään muuttunut kokoelmien suhteen viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana. Tulos: ei ole!

Sen jälkeen päiväohjelmamme "pakolliset" kohteet loppuivat, joten piti improvisoida. Pysähdyimme Riian tuntumassa olevaan ostoskeskukseen jossa kävimme pikkuostoksilla. Samassa paikassa oli parturi, jossa henkilökunta näytti siinä määrin tylsistyneelle, että menimme kysymään hiustenleikkuun hintaa. Miehiltä 10€, naisilta 15€. Minä pääsin leikkuuseen heti ja tulos näyttää oikein hyvälle. Natasha joutui hetken odottelemaan ja lienee tulokseen kohtalaisen tyytyväinen 😃

Bauskaan takaisin ajettuamme kävimme vielä syömässä päivällisen maantien varren tuulimyllyravintolassa (ravintola on oikeasti tuulimyllyn vieressä).

Kääntö kotisuuntaan

Valitettavasti tämäkin kiva on kääntymässä loppupuolelle, niinpä täytyy taas nostaa kytkintä ja valua kohti pohjoista. Päivän ensimmäinen etappi otettiin suoraan Riikan suuntaan, mutta Panevezysin kohdalla käännettiin suunta kohti Liettuan Šiauliain pohjoispuolella sijaitsevaa Kryžių kalnasia, ns. Ristikukkulaa. Alueella on maksullinen pysäköintipaikka (henkilöauto 90 snt) ja toiletit (50 snt).

Tuo pieni kukkula on aika käsittämätön, siellä on tuhansia ja tuhansia ihmisten sinne pystyttämiä monen näköisiä ristejä, vieri vieressä, toisistaan roikkuen, tai ihan kaapissa maaten. Wikipedian arvio yli 100 000 rististä täytyy olla nykyään pahasti alakanttiin, sillä paikoin niitä oli lähellä metrinen kerros. Myös harrastustausta näkyi joissain teoksissa, löytyi Harley Davidson ristiä ja musiikkiaiheisia jne. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka - jos Via Balticaa etenee, niin tähän pysähtyminen on helppoa. Sijainti vain kannattaa selvittää etukäteen, sitä ei välttämättä helposti tajua kaikkien liettuan kielisten nähtävyyskylttien joukosta.

Samalla meille osui ensimmäinen kunnon sadepäivä, sillä lähes koko vajaan 100 km matkan Panevezysistä Šiauliaihin satoi, paikoin rajustikin. Šiauliaihin saavuttuamme eräällä kadunpätkällä oli niin paljon vettä, että katsoimme parhaaksi kiertää vesieste lähikatujen kautta. Sade onneksi loppui päästyämme ristikukkulalle, ja parani päivän mittaa ihan kauniin aurinkoiseksi.

Seuraavaksi jatkoimme pienen matkaa pohjoiseen, rajan yli Latvian puolelle ja valtaväylältä takaisin idän suuntaan pitkin tasaisen tärisevästi paikattua seututietä. Kohteena oli Rundāles Pils, joka on barokkityylinen linna.

Valtavan kokoisen päärakennuksen lisäksi linnaan kuuluu olennaisena osana suuri "ranskalainen puutarha". Jätimme kuitenkin varsinaisen linnankiertämisen tällä kertaa väliin, osin aika korkealle nostettujen lipunhintojen vuoksi, ja tyydyimme katselemaan miljöötä päällispuolin.

Tästä vain reilun 10 km päässä on Bauskan kaupunki, jossa pidimme taukoa jo menomatkalla. Tällä kertaa otimme syyniin Bauskan linnan, joka näkyi komeasti joen toiselle puolen saapuessamme kaupunkiin. Sisäänpääsymaksu oli 6€/hlö ja sillä pääsi linnan uudemman, restauroidun osan useisiin huoneisiin sekä linnan vanhempaan osaan, joka on jätetty raunioiksi. Saimme taas puuskuttaa portaita kiivetessämme linnan torniin.

Jos on liikkeellä Riika-Kaunas välillä, niin tässä on hyvä kohde viettää taukoa.

Iltapäivästä hakeuduimme Bauskassa olevaan hotelli Rixwelliin, jossa pidämme kortteeria seuraavat kaksi yötä.

Alkuillasta sovitimme syntejämme kävelemällä pitkän matkan halki kaupungin ja kävimme paikkakunnan lähestulkoon ainoalla ulkoterassilla syömässä hieman paikallishenkeen tehdyt possut ja kanat.

Trakai ja Vilna

Sunnuntaina aamulla lähdimme päiväajelulle Vilnan suuntaan. Vajaan tunnin ajolla parinkymmenen kilometrin päässä Vilnasta on Trakain pikkukaupunki pienellä kahden järven välisellä kannaksella. Kaupungin edustalla on saari, jossa sijaitsee ilmeisesti Liettuan suosituin turistikohde, Trakain linna.

Kaupungin pienen pääkadun varsi ei meinaa riittää pysäköintitilaksi, niin monet omakotitalon omistajat ovat tehneet omista pihoistaan maksullisia parkkipaikkoja. Parin tunnin pysäköinnin saimme kuitenkin kadun varrelta noin parilla eurolla, jotkut yksityiset näyttivät ottavan heti kättelyssä 4€.

Tämän linnan korjaustyöt olivat alkaneet jo viime vuosisadan alkupuolella keskeytyen milloin sotaan, milloin rahan puutteeseen. 60-luvulla korjaustyöt olivat edenneet siihen pisteeseen, että ensimmäinen torni voitiin avata yleisölle. Mutta joku oli unohtanut kysyä korjaustöihin lupaa Moskovasta...

Sisäänpääsymaksu oli kohtuulliset 6€/nokka, mutta "kuvauslupa" piti maksaa erikseen. Paikka on kovin ihastuttava, joten tätä voi suositella kaikille.

Jatkoimme tästä kohti Vilnaa ja suunnistimme "centros" merkkien viitoittamana Neris-joen rannalle, ihan Vilnan linnan alapuolelle arkeologiamuseon pihaan. Yllättäen siinä oli ilmainen pysäköinti.

Porttikongin sisäpuolella näkyi hissi, joka vei parin euron hintaan ylös linnan pihalle. Vaikka näkymät kukkulan päältä on jo oikein hyvät, niin emme tietenkään siihen tyytyneet, vaan 4€/nokka tiskiin ja kiipeämään linnan torniin.

Ajoimme linnasta alas samalla hissillä, kun emme jaksaneet rasittaa itseämme lähempänä +25 huitelevassa lämmössä. Jatkoimme siitä läpikävelylle vanhaan kaupunkiin, mutta hetkisen päästä pysähdyimme kadunvarren pizzeriaan syömään pastat ja pizzat. Aika standardisuoritus standardihintaan. Vähän turismilisää näissä Vilnan hinnoissa.

Takaisin Kaunasiin palattuamme kävimme Rimin kautta hakemassa pientä iltapalaa ja sitten pidimme hetken hemmotteluhetken .

Kaunas

Lauantai-aamun raskas painovoima piti sängyssä pitkään, kunnes tuli aika hipsiä aamupalalle. Aamiaisen jälkeen lähdimme mittailemaan Laisves aleja-kävelykatua länsipäähän. Hieman epävakaisessa säässä aamusta ei ollut kovinkaan paljon ihmisiä liikkeellä. Kävelykadun päässä on useita kirkkoja liki toisissaan kiinni. Heti aamusta alkaen siellä oli useita hääjoukkioita, ja päivemmällä uudelleen sieltä kuljettuani näin niitä vieläkin enemmän.

Kulman takaa löysimme pankkiautomaatit joista täydennettiin matkakassaa. Ja haimme turisti-infosta bussikartan ja sanallisia ohjeita niiden käyttöön.

Korttelin takana on Kauna Pils, siis Kaunasin linna, joka on oikeastaan vain linnan yksi restauroitu torni ja pätkät muuria. Sisäänpääsymaksu oli 5€/nokka, joka on oikeastaan aika paljon siihen nähden mitä sillä saa. Tornin huoneissa on pieniä näyttelyitä ja tornin huipulta ihan ok näkymät.. Mutta siinä kaikki.

Tämän jälkeen hajauduimme jälleen omille poluillemme. Natasha hyppäsi trolleybussiin ja ajoi "neuvostoliitoksi" kuvailemaansa lähiöön tiedustelemaan hoitopalveluja. Ostoslistalla oli jotain, mitä he pitivät "vanhanaikaisena", mutta asiakas oli tyytyväinen saatuaan luomenpoistoja laserilla puolentusinaa kerralla. Ja edulliseen hintaan.

Ylläri pylläri- minä tietenkin suunnistin parin kilometrin päässä keskustasta sijaitsevaan Lietuvos aviacijos muziejusiin. Sieltä kuvasatos on luvassa myöhemmin. Museo ei ole järin suuri, mutta onhan siellä omat Latvialaiset erikoisuutensa.

Myöhemmin kohtasimme jälleen kävelykadulla, kävimme syömässä kevyttä pikkulounasta ja sen jälkeen ajeltiin trolleybussilla pieni kierros. Samalla tehtiin jo alustavia tuliaisostoksia - sorry, lähinnä itsellemme.

Illan tullen kävimme vielä läheisen ravintolan terassilla syömässä päivällistä ja pimeän tultua kiersimme vielä kerran vähän mukavammassa asussa lähikatuja.

Kovasti paljon on muitakin Suomalaisia liikenteessä, hotellissamme oli viimeyön neljä moottoripyöräilijää suomesta ja nytkin on kaksi muita autokuntaa meidän lisäksemme. Ja milloinkaan ei tiedä, milloin kadunkulmassa tulee vastaan muita suomea puhuvia.

Perjantai aamun linnapläjäys

Perjantai aamu käynnistyi makoisasti pienen hotellimme aamiaisella, joka ei jäänyt ainakaan jälkeen jonkin ketjuhotellin standardiaamiaisesta. Samalla katselimme ikkunasta huolella pidettyä puutarhaa.

Aamupalan jälkeen ajoimme kaupungin toiselle laidalle katsomaan Siguldan linnaa. Se ensin hämää, kun portista sisääntultaessa näkyy vain vähän prameampi kartano. Mutta kun astelee sen sivuitse, takaa tulee esiin kunnon keskiaikaisen linnan rauniot.

Sigulda Pils, sisäänpääsymaksu 2€/hlö.

Yhteen linnan kunnostetuista torneista pääsee hissillä, mutta se ei tietysti meidän kohdallamme toiminut. Syy paljastui kun olimme kiivenneet kuusi kerrosta. Joku oli edellä jättänyt hissin oven hieman auki.

Siguldan linna on suuren luonnonsuojelualueen reunalla - ja sitä halkovan Gaujasin joen toisella rannalla näkyy seuraava linna.

Vain muutaman minuutin ajomatkan päässä (mutta pyöräilijöiden kannattaa huomioida, että korkeusmetrejä tulee huomattavasti) on Turaidasin linna. Pysäköinti maksoi 1,50 ja sisäänpääsy 5€/hlö. Mutta tämäkin linna kannattaa ehdottomasti nähdä. Se on ollut varsin huonokuntoinen mutta parin viime vuosikymmenen aikana sitä on saneerattu runsaasti. Oikeastaan pitkälti uudelleenrakennettu. Uudelleerakennustyöt olivat edelleen tietyissä osissa linnaa menossa.

Ja täällä niitä portaita sitten saikin kiivetä hiki hatussa! Mutta se palkitsee. Muista turisteista silmiinpistävän suurena ryhmänä erottautui Italialaiset.

Sitten siirryimme tien päälle, koska täksi perjantaiksi olimme suunnitelleet siirtyvämme aina Liettuan Kaunasiin asti. Matkaa tuli yli 300 km ja aikaa se otti noin 5-tuntia. Liettuan sekä Latvian teillä nopeusrajoitukset ovat pääosin 90kmh, risteysalueilla 70kmh. Eikä kaikissa paikoissa välttämättä paljoa kovempaa haluaisikaan ajaa, sen verran urautuneita ja paikattuja monet tiet ovat. Ja Riian ympäristössä ja siitä etelään raskasta liikennettä oli tien päällä aika runsaasti.

Ylipäätään teissä on paljon vaihtelua. Parhaimmillaan mennään äärettömän tasaista uutta EU-tuettua väylää pitkin, huonoimmillaan on kuin kiskoilla mentäisiin kymmensenttisissä urissa, jonka jatkuva rekkaralli on painanut profiiliin. Vielä kun alla sattuu olemaan kuluneehkot eturenkaat, jotka muutenkin on aika hanakat ottamaan suuntaa ympyrän tangenttiin, on ohjaamo välillä täynnä käsiä.

Polttoaineen hinnat hieman vaihtelee. Bensiini oli halvinta etelä-Virossa, 95E parhaimmillaan 1,029. Diesel oli Virossa halvimmillaan 0,989, pohjoisempana siitä joutui maksamaan yli euron. Latviassa hinnat ei yllättäen olleet juurikaan halvemmat, mutta sain tankattua Riian tuntumassa hintaan 0,989. Kiva tankata pitkästä aikaa, kun saa litroja enemmän, kuin vastaavasti kuluu euroja. Liettuassa ainakin diesel on joka paikassa alle euron.

Matkan varrella Bauskassa pysähdyimme syömään - ja kun oikein mitään muuta varteenotettavaa ei osunut silmään, niin tuttu ja turvallinen Hese sai tarjota lounaan. Kaksi kerrosateriaa ketsuppeineen oli tasan 10€.

Liettuan puolella ainoan välietapin tarjosi Istros Aviaparkas, joka on heti Bauska- Kaunas tien tuntumassa. Kävin pikaisesti kiertämässä tämän Aero-motellin takapihalla olevat koneet kokonaiseen 1€ hintaan. Jatkoimme siitä sitten suoraan Kaunasiin, joka toimii tukikohtanamme seuraavien kolmen yön ajan.

 Majailemme keskihintaisessa Hof Hotellissa, joka on vain muutaman kymmenen askeleen päässä vilkkaasta kävelykadusta. Kävimme perjantai-illan mittaa tutustumassa läheiseen Akropolis-ostoskeskukseen ja erityisesti sen kemikaliomyymälään - haimme mm kylpysuolaa huoneemme ammeeseen.

Paluumatkalla pysähdyimme illalliselle yhteen kävelykadun lukuisista ravintoloista. Riesling maksoi 17€/plo joten siitä se sitten lähti. Lisää huomenna.

Virosta Latviaan

Tänään ensimmäinen kulttuurikohde oli aivan Viron kaakkoiskulmassa, kivenheiton päässä Venäjän rajasta sijaitsevassa VAna-Vastseliinan kylässä sijaitseva 1300-luvun piispanlinnan rauniot. Kovia kokeneiden muurien päällä asusti haikarapoikue, kuten kovin monen pihapylvään päässä muutenkin täälläpäin. Sisäänpääsy linnaan on muuten kohtuullinen 1€/henkilö!

Viereisessä rakennuksessa oli pieni näyttely linnan historiasta. Varusteihin kuului myös päheitä kidutusvälineitä, joita ei valitettavasti voinut koeajaa.

 Koska sadekuuro alkoi tulla päälle, niin katsoimme viisaaksi siirtyä eteenpäin. Suuntasimme kohti Riikaa ja pian ylitettiin raja Latviaan lähes huomaamatta, kiitos Schengen!

Noin tunnin ajon jälkeen kohtasimme muutoin viivasuoralla lähes asumattomalla tieosuudella ensimmäisen varteenotettavan näköisen kahvilan, jossa pidimme tauon. Kahvi + iso tee yht 2,75€.

Päivän viimeisenä vierailukohteenamme oli Cesiksen linna. Valitettavasti saavuimme sinne linnan sulkemisaikaan, joten meidän täytyi tyytyä tutkimaan sitä ulkopuolelta.

 

 

Illaksi saavuimme Siguldan pieneen kaupunkiin. Majoituimme pieneen Viesu Nams - Livonija-hotelliin, joka tuntuu jo ensivaikutelman perusteella oikein mainiolle. Illan tullen myös nälkä teki taas tuloaan- päätimme käydä hotellin henkilökunnan suosittelemassa Fazenda-ravintolassa pienen kävelymatkan päässä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja laskukin oli kohtuullinen.